Keskipohjanmaa: Susi on jälleen puheenaiheena
Suomen susikannan on todettu viime vuosina vähentyneen. Viimeiset lukemat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan ovat 120 – 135 paikkeilla ja vuoden alkupuolelta.
Tosin sen jälkeen on syntynyt eri puolilla maata useita susipentueita, ja vaikka osa pennuista voi menehtyä eri syistä, ehkä kanta kokonaisuudessaan on hieman noussut.
Tarkempi tieto kokonaistilanteesta saadaan ensi vuoden alkupuolella. Pysyvä lumipeite auttaa havaintojen saamista. Harvemmin susista saadaan näköhavaintoja, sillä ne liikkuvat aika usein hämärissä ja pimeän aikaan.
Suomessa poronhoitoalueen ulkopuolella susia on pannoitettu, jotta saataisiin tarkempaa tietoa niiden liikkeistä. Susien reviirit ovat varsin laajat, ja toisaalta reviirejä etsivät nuoret sudet liikkuvat pitkiäkin matkoja omaa aluetta ja paria etsiessään. Siksi niiden kokonaismäärästä voidaan erehtyä.
Karhujen ja ilvesten määrät ylittävät monin kerroin susien lukumäärät. Susi kuitenkin herättää eniten kielteisiä tunteita ja pelkoja.
Osin negatiivisten tunteiden on arvioitu selittyvän sillä, että sudet tulevat metsästäjien reviireille ja syövät hirviä, metsäpeuroja ja kauriita. Osin kielteisyys liittyy siihen, että ihmiset varsinkin Länsi-Suomessa eivät ole tottuneet siihen, että susia saattaa olla varsin lähelläkin asutusta.
Susille voidaan myöntää kaatolupia poronhoitoalueella niiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Muualla maassa suden kaatolupia on kymmenen ja niitä on haettava erikseen, osoitettujen vahinkojen pohjalta, eikä lupaa aina tule.
Susi on luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu ja erittäin uhanalaiseksi julistettu eläin. Useissa yhteyksissä on todettu, että esimerkiksi poliisin virka-apua on vaikea saada pelkästään sen perusteella, että susihavainnot ovat lisääntyneet, toisin sanoen niitä tai niiden jälkiä on nähty. Suden tappama koira ei riitä kaatolupaan tai susien hätistelemiseen. Olkoonkin, että koiran menetys on omistajalle suuri asia.
Susien liikkuminen kylien tuntumassa herättää yhteisössä pelkoa ja myös vihaa. Eläin koetaan uhkana ja tunnetaan voimattomuutta, koska keinoja sen hätistämiseksi etäämmälle asutuksesta ei juuri ole.
Kuluneena vuonna kuumennut susikeskustelu on ollut tauolla jonkin aikaa. Sitä mukaa kun havaintoja tulee lisää, se on lämpenemässä uudelleen. Olkoonkin, että täsmällisiä arvioita susien määrästä ehkä voi olla vaikea antaa.
Yleensä susi välttelee ihmistä, mutta ruoan perässä se voi tulla asutusten tuntumaan. Aika usein varsinkin yksinäiset ja nuoret sudet ravintoa etsiessään ja reviiriään hakiessaan eksyvät liian lähelle asutusta.
Uuden asetuksen mukaan suden kaatolupien määriä voidaan tarkistaa, mikäli uusi kanta-arvio viittaa merkittävään muutokseen susikannassa. Siis alas- tai ylöspäin.
Vuoropuhelua joka tapauksessa soisi käytävän eri instanssien kesken ja paikallista ääntäkin olisi kuultava. Myös sitä pelkoa.
Anita Salmi
(Lähde: www.kp24.fi)
http://www.kp24.fi/uutiset/Default.aspx?newsid=353429
