torstai 26. joulukuuta 2013

Päivitetty 26.12.2013 15:25, julkaistu 26.12.2013 13:25

Susi kävi pihapiirissä Kajaanin Hetteenmäessä

Kuva: Lukijan kuva/Ari Kananen

Antti HyvärinenLähetä palautetta toimittajalle

: Jäljet jäivät kertomaan aamuisesta vieraasta Kajaanin Hetteenmäessä.; KUVAT

Kajaanin poliisi sai tapaninpäivänä ilmoituksen Kajaanin Hetteenmäessä tehdystä susihavainnosta.
Silminnäkijän mukaan susi oli aamulla puoli seitsemän aikaan käynyt pihapiirissä koirahäkin luona.
Poliisi kävi paikan päällä tutkimassa jälkiä ja kuulemassa silminnäkijää. Poliisi kertoo, että jälkien ja kertomuksen perusteella susihavaintoa voi pitää uskottavana.
Havaintopaikka sijaitsee metsään rajoittuvassa pihapiirissä lähellä Pöllyvaaran valaistua hiihtolatua. Paikalta on noin neljän kilometrin matka Kajaanin keskustaan.
Poliisin mukaan suden liikkeet eivät tällä erää aiheuta toimenpiteitä, sillä se ei ole käyttäytynyt uhkaavasti ihmisiä kohtaan.

(Lähde: www.kainuunsanomat.fi)
http://www.kainuunsanomat.fi/Kainuu/1194862915039/artikkeli/susi+kavi+pihapiirissa+kajaanin+hetteenmaessa.html

perjantai 20. joulukuuta 2013

Petopolitiikka on epäonnistunut

Pääkirjoitukset

perjantai, 05:00

”Professori Erkki ”Susi” Pulliaisen ensimmäisenä esittämä ajatus suden ”tapporahasta”, joka tarkoittaa suojelukorvausta, on aivan oikea.”

Suurpetopolitiikka on noussut viime päivien keskustelunaiheeksi sekä Suomessa että Ruotsissa. Tämä on luonnollista, onhan Pohjolan maissa EU-maiden suurimmat ja laajimmalle levinneet suurpetokannat. Kaikki eurooppalaiset suurpedot esiintyvät runsaslukuisina täällä.
Suurpedot kuuluvat Pohjolan luontoon. Suurpetopolitiikkaa pitää myös tarkastella järkiperäisesti. Suurpetokantoja pitää hoitaa ja yksi osa hoitosuunnitelmia on kantojen säätely. Liian suuret petomäärät aiheuttavat suuria ongelmia. Näin on käynyt sekä meillä että Ruotsissa.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti esitteli tällä viikolla tärkeä raportin, jossa analysoitiin Suomessa harjoitettua suurpetopolitiikkaa. Keskeinen tulos oli, että karhu- ja ilvespolitiikka on onnistunut kutakuinkin kelvollisesti. Sen sijaan susipolitiikka on epäonnistunut täydellisesti. Sama koskee ahmaa.
Suurpedot aiheuttavat suurta vahinkoa kotieläintiloilla ja porotaloudessa. Sen lisäksi sudet tappavat vuosittain kymmenittäin arvokkaita metsästyskoiria. Tänä vuonna valtio joutuu maksamaan petokorvauksina jo yli seitsemän miljoonaa euroa. Suurin vahingonaiheuttaja on ahma, toiseksi suurin susi. Pääosa korvauksista kohdistuu poroelinkeinoon.
Ruralian raportti nosti esille tärkeän, tabuna pidetyn asian. Petopolitiikka on kaikkea muuta kuin kunnossa. Siltä puuttuu sosiaalinen kestävyys. Tämä koskee erityisesti suden ja ahman hyväksyttävyyttä.
Harjoitettu politiikka on ollut yksisilmäistä suojelupolitiikkaa, jossa ihmisten tarpeet ovat saaneet väistyä petojen tieltä. Ylhäältä johdetulla politiikalla on ollut elitistinen leima eikä se ole nauttinut kansan syvien rivien kannatusta.
Ruotsin ongelmat ovat olleet pitkälti samanlaisia. Ruotsissa on nyt pitkällisen keskustelun jälkeen päädytty ratkaisuun, jonka mukaan petokannat puolitetaan. Esimerkiksi susien määrä pudotetaan 170-270 yksilöön, kun niitä on nyt yli 400. Karhujen kohdalla leikkaus on vielä suurempi, karhukantaa pienennetään kolmannekseen.
Suomessa tarvitaan samanlainen ajattelutavan muutos, jotta petopolitiikka palaisi raiteilleen. On ymmärrettävä, että ideologiseen suojeluaatteeseen perustuva ylhäältä johdettu sanelupolitiikka ei toimi. Petokantoja pitää oikeasti hoitaa ja yksi osa hoitosuunnitelmaa on kantojen säätely. Se tarkoittaa systemaattista ja luotettavaan tieteelliseen arvioon perustuvaa verotustasoa.
Susia ja ahmoja pitää ryhtyä metsästämään rajoitetusti. Kansalaisten on vaikea ymmärtää sitä, että Suomessa pitää käyttää miljoonia euroja siperialaisen harmaasuden suojeluun, vaikka laji ei ole maailmassa edes uhanalainen. Suomen, kuten Ruotsinkin sudet ovat jolkotelleet tänne Venäjältä, jossa niitä on eri arvioiden mukaan ainakin 50-60 000 yksilöä. Jotakin kertoo se, että Neuvostoliiton aikana silloisessa itänaapurissa tapettiin keskimäärin 30 000 harmaaturkkia vuodessa – ilman että susikanta pieneni.
Susien ja ahmojenkin suojelu onnistuu, kun paikallisväestö otetaan mukaan kannanhoitotyöhön. Tämä tarkoittaa sitä, että susireviirillä asuvat ihmiset saavat itse osallistua kannanhoitoon. Professori Erkki ”Susi” Pulliaisen ensimmäisenä esittämä ajatus suden ”tapporahasta”, joka tarkoittaa suojelukorvausta, on aivan oikea. Jokaisesta laillisesta sudenkaadosta voitaisiin maksaa palkkiona esimerkiksi 10 000 euroa. Kun sudelle tai ahmalle tulisi arvo, sitä ryhdyttäisiin myös suojelemaan. Kun petojen ihmisarkuus palautettaisiin, myös ongelmat poistuisivat vähitellen.
Tämän tyyppisiä sosiaalista kestävyyttä lisääviä uusia toimenpiteitä tarvitaan. On aika irtaantua ideologisesta suojeluintoilusta ja ottaa petoasioissa käyttöön talonpoikaisjärki.

Maaseudun Tulevaisuus

(Lähde: www.maaseuduntulevaisuus.fi)

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/p%C3%A4%C3%A4kirjoitukset/petopolitiikka-on-ep%C3%A4onnistunut-1.53232

torstai 19. joulukuuta 2013

Päivitetty 19.12.2013 09:40, julkaistu 19.12.2013 09:39

Suurpetopolitiikan arviointi tuotti ideoita

Kuva: Alma median Arkisto Lassi Rautiainen

Johanna HeikkiläLähetä palautetta toimittajalle

: Susien hoitosuunnitelman päivitystä on odoteltu jo pari vuotta.

Ruralia-insitituutin arviointi Suomen suurpetopolitiikasta vuosina 2007–2012 on valmistunut. Uusimmat avaukset Pohjois-Satakunnan kannalta olivat ahman siirtoistutukset sekä susikysymys. Kaikkiaan susipolitiikan todettiin olevan kestämätöntä nykyisellään.
– Vastuu susireviirien hoitamisesta voitaisiin siirtää paikallisille. Susilauman tulisi saada poikasia, vastaavasti kaadettavista yksilöistä päätettäisiin itse ja tapporaha otettaisiin käyttöön. Rahaa ei maksettaisi, jos on salakaatoja, Mari Pohja-Mykrä muotoili Ruralian ehdotuksia.
Susien hoitosuunnitelman päivitystä on odoteltu parisen vuotta. Hoitosuunnitelmaa on nyt luonnosteltu Suomen Riistakeskuksessa, ja sen on tarkoitus valmistua 2014. Sieltä on väläytelty ajatusta ”susihaittakorvauksista” petokeskittymille.
Susikannan hoitosuunnitelma (2005) oli ensimmäinen Suomen suurpetojen hoitosuunnitelmista. Mari Pohja-Mykrä Ruraliasta kertoi tutustuneensa sidosryhmien lausuntoihin ja mielipiteisiin kuulemistilaisuuksissa 2003–2004, sekä keränneensä uutta aineistoa kahdessa riskiverstaassa.
Arvioinnin tekijät olivat voineet ideoida ratkaisuehdotuksia suurpetokysymyksiin vapaasti.
– Työssä ei ole huomioitu oikeudellisia seikkoja tai valtion talouden asettamia rajoituksia, kommentoi osastopäällikkö Juha Ojala maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosastolta.
Karhuja vähennetään jatkossakin poikkeusluvin. Niitä ei hevin karhunaaraiden kaatoon anneta, sillä Pohjois-Satakunta on ”kehittyvän karhukannan” hoitoaluetta.
Ahmaa ei ole metsästetty 30 vuoteen. Tänä vuonna ne ovat aiheuttaneet 5,42 miljoonan euron vahingot. Valtiovarainvaliokunta huomatti asiasta hiljattain ja totesi, ettei petovahinkojen kasvu voi jatkua.
Lausunnoille lähtevässä hoitosuunnitelmassa esitetään kaatolupia poronhoitoalueelle ja selvitystä siitä, mihin ahmoja siirrettäisiin muualla Suomessa.
Lisätietoa arvioinnista: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/131216_arviointi.html

(Lähde: www.kankaanpaanseutu.fi)
http://www.kankaanpaanseutu.fi/Uutiset/1194861688513/artikkeli/suurpetopolitiikan+arviointi+tuotti+ideoita.html

MMM:n petokaavailut: Suojelutavoitteista luovutaan, sudelle ja ahmalle tapporaha

18.12.2013

Suurpetokannoissa on pyrittävä "sosiaalisesti hyväksyttävään" kannankokoon ja luovuttava suojelutavoitteisiin perustuvasta kannan koosta. Näin voi summata maa- ja metsätalousministeriön tilaaman suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnin ytimen. Keinoina sosiaaliseen hyväksyttävyyteen esitetään muun muassa löyhempää poikkeustappolupien jakoa sekä tapporahaa sudelle ja nykyään täysin rauhoitetulle ahmalle.

Ahman tappamiksi ilmoitettujen porojen määrä on noussut hurjaa vauhtia, vaikka ahman kanta ei ole juuri kasvanut. Petoarviossa ehdotetaan, että ahmoja saisi ampua poikkeusluvalla ja niistä maksettaisiin tapporahaa.
Kuva: MMM / Helsingin yliopisto / Kuvakaappaus raporttiluonnoksesta

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tekemä arvio julkaistaan perjantaina, vaikka ministeriö piti aiheesta tiedotustilaisuuden jo maanantaina. Raportista julkaistiin tuolloin vain tiivistelmä. Vihreä Lanka sai käyttöönsä raportin viimeistelyä vaille olevan version.
Raportin toinen kirjoittaja, Mari Pohja-Mykrä kertoo, että raportissa ilmoitettuja lukuja ja sen kieliasua tarkastetaan vielä, mutta periaatteellisiin linjauksiin ei ole tulossa muutoksia.
Sosiaalinen hyväksyttävyys nousee kehittämisarvion keskeiseksi teemaksi. Se sopii hyvin maa- ja metsätalousministeriön jo aiemmin käyttöön ottamaan tapaan perustella petopoliittisia päätöksiä.
Helmikuussa myönnettyä viiden poikkeusluvan lisäystä suden tappokiintiöön ei perusteltu susien aiheuttamilla vahingoilla, vaan niiden aiheuttamilla ongelmilla:
"Joillakin alueilla susilaumat ovat aiheuttaneet talven aikana yleistä turvattomuutta ja konflikteja", ministeriön tiedotteessa sanottiin.
Samoihin aikoihin käynnistettiin nyt valmistumassa oleva kehittämisarviointi, jonka yhdeksi päätavoitteeksi asetettiin suurpetopolitiikan sosiaalisen kestävyyden arviointi.
Kesällä kaatolupien perustelu oli ilvesten poikkeuslupakiintiön kasvattamista koskevassa muistiossa muuttunut jo lähelle nykyistä muotoa. Siinä kirjoitettiin, ettei ilveskannan biologista kantokykyä ole vielä saavutettu, mutta "sosiaalinen sietokyky" on ylitetty.
Ilvesmuistion kirjoittaja oli ministeriön ylitarkastaja Jussi Laanikari, joka näyttää olleen myös tuoreessa arvioinnissa keskeinen henkilö. Hankkeen ohjausryhmään hän ei kuulunut, mutta oli mukana kaikissa aineistonkeruutilaisuuksissa.
Näkemyksiä suurpeto-ongelmasta kerättiin suurpetopolitiikka-arviota varten niin kutsutuissa riskiverstaissa eli viidessä eri tapaamisessa, joihin osallistui kuudesta kahteentoista ihmistä. Raporttiluonnoksen mukaan kokoukset koottiin niin sanotun PAT-periaatteen mukaan eli mukaan kutsuttiin päättäviä, asiantuntevia ja toteuttavia henkilöitä.

Uusi järjestys. Paikallisten metsästäjien roolia halutaan vahvistaa petopäätöksissä.
Kuva: MMM / Helsingin yliopisto / Kuvakaappaus raporttiluonnoksesta

Raporttiluonnoksen nimilistojen perusteella jokaiseen viiteen kokoukseen osallistuivat ylitarkastaja Laanikari sekä Suomen riistakeskuksen hallintopäällikkö Sauli Härkönen. Lisäksi Tohmajärvi-Värtsilän riistanhoitoyhdistyksen suurriistavirka-avun yhteyshenkilö Pekka Kunnas oli mukana neljässä riskiverstaassa.
Kokoonpanojen perusteella metsästäjien edustus ryhmissä on ollut erittäin vahva. Metsästäjäin keskusjärjestöstä ja riistanhoitopiireistä muodostetusta Suomen riistakeskuksesta oli Härkösen lisäksi kolmessa verstaassa ainakin yksi toinenkin edustaja. Muita metsästysseurojen tai -järjestöjen edustajia oli kahdessa verstaassa kaksi ja yhdessä kolme.
Ainoastaan poronhoitoaluetta käsitelleessä riskiverstaassa ei ollut Härkösen ja toisen riistakeskuksen miehen, Harri Nordbergin lisäksi muuta metsästäjäpuolen edustusta. Sen sijaan paikalla oli kolme poromiesten ja paliskuntien edustajaa, saamelaiskäräjien edustaja ja Metsähallituksen erätarkastaja.
Ympäristö- ja luontojärjestöjen edustajat pääsivät mukaan vain yhteen kokouksista, joka oli toinen susia käsitelleistä riskiverstaista. Samassa kokouksessa oli myös vihreiden varapuheenjohtaja Anne Bland.
Toisessa susiverstaassa oli Härkösen, Laanikarin ja Kunnaksen lisäksi kaksi paikallista riistanhoitoyhdistyksen vetäjää ja Metsähallituksen edustaja.
Käytännössä paikallisten – ja itse asiassa myös asiantuntijoiden – ääntä näyttävät käyttäneen metsästäjät, lukuunottamatta poronhoitoaluetta, jossa sitä ovat käyttäneet poromiehet.
Verstaiden keskustelujen tulokseksi saatiin, että kaikkien suurpetojen suhteen petopolitiikka vaatii aktiivista ja nopeaa oikaisemista. Etenkin poronhoitoalueen ja suden osalta nykyisen petopolitiikan riskejä pidettiin monin osin sietämättöminä.
Mitä asialle pitäisi sitten raportin mukaan tehdä?
Yhtenä ongelmana nostetaan esille esimerkiksi susien poikkeuskaatoluvat. Raportin mukaan lupien myöntäminen on liian monimutkaista. Näin siitä huolimatta, että viime vuosina susien tappamiseen on myönnetty selvästi enemmän poikkeuslupia kuin niitä on saatu käytettyä.
Raportin kirjoittajien tulkinnan mukaan tämä ei kuitenkaan ole merkki siitä, että poikkeuslupia olisi myönnetty liikaa tai että petoja ei yksinkertaisesti ole riittänyt poikkeusluvalla ammuttavaksi. Selitys on tämä:
"Tämä osoittaa ongelmia poikkeusluvan käytön ehdoissa, joita täytyy edelleen kehittää vastaamaan tarpeeseen."
Poronhoitoalueelle etenkin suden poikkeuslupia on myönnetty viime vuosina kymmeniä vuosittain, monta kertaa enemmän kuin on saatu käytettyä. Käytännössä poikkeuslupia on ollut tarpeeksi koko poronhoitoalueen pienen susikannan ampumiseen. Raportissa todetaankin, että susikanta on pysynyt poronhoitoalueella "maltillisena metsästyspaineen avulla".
Raportissa ehdotetaan, että susien poikkeustappolupia pitäisi saada jakaa myös kannanhoidollisin perustein, jolloin lupia ei tarvitsisi enää perustella susien aiheuttamalla haitalla.
Ahman aiheuttamiin porovahinkoihin kiinnitetään erityistä huomiota. Ministeriön ahmojen tappamiksi merkityistä poroista maksamat korvaukset ovat singahtaneet parin viime vuoden aikana rakettimaiseen nousuun. Ahmakanta Ylä-Lapissa ei kuitenkaan ole merkittävästi kasvanut.
Arviossa kirjoitetaan, että syynä voi olla ahmakannan aliarviointi, sillä nykyinen vahinkotaso edellyttäisi vähintään kaksinkertaista kantaa. Vaihtoehtoisina selityksinä esitetään, että ahman piikkiin pannaan muista syistä johtuvia porokuolemia tai että ahmoja häiritään jatkuvasti, minkä vuoksi ne joutuvat hankkimaan koko ajan uutta saalista.
Nämä selitysmallit unohdetaan kuitenkin heti tämän jälkeen ja lähtökohtana pidetään ahman aiheuttamien porovahinkojen selittämätöntä valtavaa kasvua. Nykyään täysin rauhoitettuja ahmoja pitäisikin raportin mukaan päästä ampumaan poikkeusluvilla.
Raportin keskeinen sanoma on suurpetojen suojelun höllentäminen: suojeluperusteisesta vähittäiskantatavoitteesta pitäisi luopua kokonaan. Tilalle pitäisi ottaa "sosiaalisesti hyväksyttävä" kantakoko.
"Yhteiselossa suurpetojen kanssa ei ole kyse siitä, kuinka monta sutta, karhua, ahmaa taikka ilvestä alueella elää. Kyse on siitä, kuinka paljon ihmiset kokevat ongelmia niiden läsnäolosta", raporttiluonnoksessa kirjoitetaan.
Ajatus on tuttu jo ministeriön viime kesän ilvesmuistiosta. Toisaalla raportissa päätellään:
"Suurpedoista puhuttaessa oleellista on se, että kokevatko ihmiset ongelmia niiden läsnäolosta. Nämä ongelmat voivat olla taloudellisia, mutta enenevissä määrin sosiaalisia."
Tavoitteeksi pitäisi raportin mukaan ottaa tietyn määritellyn tavoitetason sijaan "kannan kestävä kehitys", jossa otetaan huomioon sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset vaatimukset.
"Kentän toimijajoukot ovat alisteisessa asemassa viranomaisten ja tutkijoiden näkemyksiin nähden niin kauan kuin suurpetopoliittisen toiminnan tärkeimpänä ja ainoana oikeana tavoitteena on suurpetolajien suotuisa suojelutaso."
Sen vuoksi valtaa halutaan siirtää asiantuntijoilta ja valtakunnantasolta paikallisille metsästäjille. Keskeinen toimija uudessa järjestyksessä olisi alueellinen riistaneuvosto, joka paitsi laatisi alueellisia suurpetojen kannanhoitosuunnitelmia, myös panisi niitä täytäntöön.
Petokantojen ekologinen kestävyys pyrittäisiin turvaamaan näin antamalla valtaa ja vastuuta alueen pedoista paikallisille asukkaille, tarkemmin sanoen metsästäjille. Paikalliset ihmiset haluttaisiin saada tuntemaan pedoista omistajuutta ja sitä kautta vastuuta, kuten raportin mukaan karhun suhteen on jo käynyt.
Esimerkiksi susireviirillä asuville maksettaisiin korvauksia. Vielä tärkeämpää olisi se, että valtio alkaisi maksamaan tapporahaa susista ja ahmoista. Poikkeusluvalla tapetusta sudesta maksettaisiin susireviirin asukkaille "suuruudeltaan huomattava" tapporaha, ahman kohdalla tapporaha menisi paliskunnalle.
Esiin tulleesta salakaadosta rangaistaisiin esimerkiksi niin, että yhdestä salakaadosta vaikkapa susireviiri menettäisi yhden tapporahan. Miten salametsästys todennettaisiin, jätetään raportissa auki.
Minkä kokoinen on sosiaalisesti hyväksytty suurpetokanta? Mitään tavoitekokoahan ei enää aseteta. Suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnin mukaan esimerkiksi kyselytutkimusten perusteella ja salakaatojen määriä seuraamalla.

(Lähde: www.vihrealanka.fi)
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/mmmn-petokaavailut-suojelutavoitteista-luovutaan-sudelle-ja-ahmalle-tapporaha?fb_action_ids=10151866973232057&fb_action_types=og.recommends&fb_source=other_multiline&action_object_map=[236788903164754]&action_type_map=[%22og.recommends%22]&action_ref_map=[]

tiistai 17. joulukuuta 2013

Lappi 17.12.2013 klo 16:16

Luonto-Liitto: Ahmat ja sudet turvattava

Luonto-liitto on huolissaan maa- ja metsätalousministeriön suurpetopolitiikasta. Liiton mielestä Lappia ei saa tyhjentää ahmoista ja susista.

ahmatuhoja — Ahma tappaa tai halvaannuttaa poron usein puremalla sitä niskaan tai selkään. Kuva: Tuomas Palojärvi

Lappiin on myönnetty kahdeksan poikkeuslupaa susien kaatoon. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö esittää, että ahmoja voitaisiin jatkossa tappaa poronhoitoalueella.
Luonto-liiton mielestä susien ja ahmojen olemassaolo on turvattava Lapissa. Ahmoja elää Suomessa 180-220 yksilöä ja susia 125-135 yksilöä, liitto kertoo.
Poronhoitoalueella pysyvä susikanta on Luonto-liiton mukaan jo hävitetty ja sama kohtalo uhkaa myös ahmaa.
- Tällä hetkellä on ensiarvoisen tärkeää, että keskitytään porovahinkojen ennaltaehkäisyyn aitauksilla, laumanvartijakoirilla tai porojen paimennuksella. Susien ja ahmojen tappamisen sijaan pitäisi niiden olemassaolosta maksaa korvausta, liiton toiminnanjohtaja Sami Säynevirta esittää.

Marjukka Talvitie Yle Lappi

(Lähde: www.yle.fi)

http://yle.fi/uutiset/luonto-liitto_ahmat_ja_sudet_turvattava/6989718

joulukuu 17, 2013 12:17

Perussuomalaiset tiukensivat valtion petokantaa

LEHTIKUVA

Perussuomalaiset onnistuivat tiukentamaan valtion susipolitiikkaa valtiovarainvaliokunnassa. Petopolitiikkaa käsiteltiin valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa petovahinkojen korvaamisten määrärahojen yhteydessä.
Valiokunta päätti lisätä petovahinkojen korvaamisen määrärahoja ensi vuonna todellista tarvetta vastaavasti, mikä arvioidaan noin 8 miljoonaan euroon. Valiokunta pitää selvänä, ettei hallituksen alustavasti esittämä 4,3 miljoonaa euroa tule riittämään. Viime vuonna petovahinkoja korvattiin 7,3 miljoonaa euroa.
Peurakanta puolittunut
Valiokunta on vakavasti huolissaan petovahinkojen kasvusta varsinkin poronhoitoalueella, mikä heikentää porotalouden kannattavuutta. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan ahma- ja susikannan hoitosuunnitelman päivitystä.
Samassa yhteydessä valiokunta kantoi huolta Suomen metsäpeurakannan romahtamisesta. Valiokunta pitää tarpeellisena, että syyt kannan pienenemiseen selvitetään viipymättä ja sen pohjalta tehdään pikaisesti suunnitelma, jolla metsäpeurakantaa elvytetään.
Perussuomalaisten edustajina valtiovarainministeriön maatalousjaostossa toimivat Ismo Soukola ja Pentti Kettunen. Miten hallituspuolueiden punavihreät saatiin suostumaan tiukempaan petopolitiikkaan? Kettunen kertoo, kuinka tämä tapahtuu.
- Vihreäthän ovat pyrkineet susikannan kasvattamiseen porotalouden vaikeuksista huolimatta. Mutta samaan aikaan oli Kainuussa myös peurakanta kääntynyt jyrkkään laskuun. Syynä näytti olevan susikannan vahva kasvu. Viitisen vuotta sitten oli metsäpeuroja vielä noin 1 800, kun viime vuonna niitä laskettiin enää vajaat 800. Suuri uhka on myös, että jäljelle jääneet peurat vanhentuvat niin, etteivät ne enää saa vasoja. Se johtaisi metsäpeuran sukupuuttoon koko EU:n alueella, kajaanilainen Kettunen kertoo.
- Kirjoitin tästä muistion valiokunnan päätöksenteon pohjaksi. Kutsuin myös Kainuusta petotutkijan kertomaan Kuhmon peuratilanteesta: että jos minua ei uskota, niin häntä varmaan uskotaan. Niinpä kävikin, että myös vihreille tuli huoli Kainuun peuroista, eikä vihreiden Johanna Karimäki vastustanut lainkaan esittämiämme petopolitiikan kiristyksiä, kun ne turvasivat myös metsäpeuran säilymistä, Kettunen paljastaa.
Tuoreen susiasetuksen mukaan poronhoitoalueen ulkopuolelta saa ampua 10 sutta vuodessa. Luontoliitto piti kiintiötä hyvänä ideana, mutta toivoi lausunnossaan viiden suden kiintiötä ja toivoi kiintiöiden ulottamista myös poronhoitoalueelle. ja metsätalousministeriön mukaan suurimmat porovahingot, jopa 75 prosenttia, aiheuttaa kuitenkin ahma, jota ei saa metsästää.
Luontoliitto: Poronhoito vain Ylä-Lappiin
Luontoliiton susiryhmä katsoo asioita toisesta näkökulmasta: se syyttää porotaloutta susikannan ja jopa muunkin luonnon vaarantamisesta yli kolmanneksella Suomen pinta-alasta. Siksi poronhoitoalueen eteläraja pitäisi nostaa pohjoiseen. On esitetty myös poronhoidon varaamista vain saamelaisille Norjan ja Ruotsin malliin.
Ruotsi taas harkitsee Ylen mukaan petokannan karsimista jopa tuhansilla yksilöillä. Ympäristöministeri Lena Ek esitti syyskuussa, että esimerkiksi karhuja vähennettäisiin noin 2 000 yksilöllä. Myös susia, ahmoja, ilveksiä ja jopa maakotkia esitetään vähennettäväksi.
Tapporaha häirikkösusista?
Susikanta on RKTL:n tilastojen mukaan itse asiassa pienentynyt vuoden 2006 noin 250-300 yksilöstä 125-135:een. RKTL:n tutkija Juha Hiedanpää kertoo Helsingin Sanomissa yllättävän logiikan: aina kun sutta koetetaan suojella, sen määrä vähenee.
Maa- ja metsätalousministeriö esittääkin susi- ja ahmakannan hoitoon tapporahan maksamista. Sitä on aiemmin esittänyt jo emeritusprofessori ja kansanedustaja Erkki ”Susi” Pulliainen (vihr.).
Tosin Luontoliitto tyrmäsi tuoreeltaan tapporahan susien ja ahman suojelukeinona.

Veli-Pekka Leskelä

(Lähde: www.perussuomalaiset.fi)

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/perussuomalaiset-tiukensivat-valtion-petokantaa/

Vastuuta suur- petopolitiikasta halutaan siirtää paikallisille

Kotimaa | Turun Sanomat 03:31 |

HELSINKI Maa- ja metsätalousministeriö harkitsee suurpetopolitiikan paikallistamista.
Tarkoitus on helpottaa susikonfliktin aiheuttamaa luottamuspulaa paikallisten ja päättäjien välillä.
Esitys on peräisin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutilta, jolta ministeriö on tilannut kriittisen selvityksen suurpetopolitiikan nykytilanteesta.
Ministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi uskoo, että esitystä pidetään pohjana tammikuussa aloitettavalle susikannan hoitosuunnitelmalle.
– Se vaikuttaa hyvältä esitykseltä. Sitä kautta saadaan paikallisille osallisuutta, vastuunkantoa ja lisää oikeuksia päätöksen tekoon.
Niin ikään Ruralia-instituutin kehittämä ahmakannan hoitosuunnitelma kaatolupineen on Niemen mukaan menossa läpi lähes sellaisenaan. (STT)

(Lähde: www.ts.fi)
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/574127/Vastuuta+suur+petopolitiikasta+halutaan+siirtaa+paikallisille

Kapinen susi nähty Huittisten seudulla

Ympäristö

tiistai, 07:00

Pertti Vuorisen riistakamera

Kapiseksi arveltu susi kulki peuranruokintapaikan ohi Huittisissa 8. joulukuuta keskellä päivää.

Kapia eli syyhytautia sairastavaksi epäilty susi on nähty useaan otteeseen Huittisissa Satakunnassa. Eläimestä on myös riistakamerakuvia. Eviraan ei ole tullut kapisia susia moneen vuoteen.

Karvaltaan heikkokuntoinen susi kulki Pertti Vuorisen riistakameran ohi toissa sunnuntaina keskellä päivää. Riistakamera päivystää peuranruokintapaikalla.
Kun kamera lähetti kuvan Vuorisen kännykkään, hän lähti heti paikalle ja näki suden pellolla. Vuorinen pääsi sutta noin 50 metrin päähän ja havaitsi, että eläimen hännästä karva on lähtenyt lähes kokonaan. Myös kyljessä oli karvaton laikku.
Vuorisen mielestä kapisusia on enemmän kuin yksi, kahdesta kolmeen.
Tiistaina susi sujahti ulos heinäladosta, kun huittislainen isäntä oli menossa hakemaan heiniä ladosta. Tapaus toistui torstaina.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusapulainen Antti Härkälä kertoo, että suden kohtalo on nyt poliisiasia. Sairas susi on jo hakeutunut asutuksen tuntumaan.
Härkälän mukaan on mahdollista, että kapisia susia on enemmän kuin yksi. Varmuudella on havaittu vasta yksi.
Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) tutkijan Marja Isomursun mukaan Suomen susissa kapi on harvinainen tauti. ”Yhtenä vuotena monta vuotta sitten meille tulleissa susinäytteissä oli kapisia yksilöitä”.
Tänä vuonna Eviraan ei ole toimitettu yhtään kapia sairastavaa sutta, supikoiria ja kettuja kylläkin. ”Kapia ei ole tänä vuonna ilmennyt poikkeavan paljon”, Isomursu sanoo.

Reijo Vesterinen

(Lähde: www.maaseuduntulevaisuus.fi)

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/kapinen-susi-n%C3%A4hty-huittisten-seudulla-1.53016?localLinksEnabled=false

maanantai 16. joulukuuta 2013

16.12.2013 KP24

Keskipohjanmaa: Susi on jälleen puheenaiheena

Suomen susikannan on todettu viime vuosina vähentyneen. Viimeiset lukemat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan ovat 120 – 135 paikkeilla ja vuoden alkupuolelta.
Tosin sen jälkeen on syntynyt eri puolilla maata useita susipentueita, ja vaikka osa pennuista voi menehtyä eri syistä, ehkä kanta kokonaisuudessaan on hieman noussut.
Tarkempi tieto kokonaistilanteesta saadaan ensi vuoden alkupuolella. Pysyvä lumipeite auttaa havaintojen saamista. Harvemmin susista saadaan näköhavaintoja, sillä ne liikkuvat aika usein hämärissä ja pimeän aikaan.
Suomessa poronhoitoalueen ulkopuolella susia on pannoitettu, jotta saataisiin tarkempaa tietoa niiden liikkeistä. Susien reviirit ovat varsin laajat, ja toisaalta reviirejä etsivät nuoret sudet liikkuvat pitkiäkin matkoja omaa aluetta ja paria etsiessään. Siksi niiden kokonaismäärästä voidaan erehtyä.
Karhujen ja ilvesten määrät ylittävät monin kerroin susien lukumäärät. Susi kuitenkin herättää eniten kielteisiä tunteita ja pelkoja.
Osin negatiivisten tunteiden on arvioitu selittyvän sillä, että sudet tulevat metsästäjien reviireille ja syövät hirviä, metsäpeuroja ja kauriita. Osin kielteisyys liittyy siihen, että ihmiset varsinkin Länsi-Suomessa eivät ole tottuneet siihen, että susia saattaa olla varsin lähelläkin asutusta.
Susille voidaan myöntää kaatolupia poronhoitoalueella niiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Muualla maassa suden kaatolupia on kymmenen ja niitä on haettava erikseen, osoitettujen vahinkojen pohjalta, eikä lupaa aina tule.
Susi on luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu ja erittäin uhanalaiseksi julistettu eläin. Useissa yhteyksissä on todettu, että esimerkiksi poliisin virka-apua on vaikea saada pelkästään sen perusteella, että susihavainnot ovat lisääntyneet, toisin sanoen niitä tai niiden jälkiä on nähty. Suden tappama koira ei riitä kaatolupaan tai susien hätistelemiseen. Olkoonkin, että koiran menetys on omistajalle suuri asia.
Susien liikkuminen kylien tuntumassa herättää yhteisössä pelkoa ja myös vihaa. Eläin koetaan uhkana ja tunnetaan voimattomuutta, koska keinoja sen hätistämiseksi etäämmälle asutuksesta ei juuri ole.
Kuluneena vuonna kuumennut susikeskustelu on ollut tauolla jonkin aikaa. Sitä mukaa kun havaintoja tulee lisää, se on lämpenemässä uudelleen. Olkoonkin, että täsmällisiä arvioita susien määrästä ehkä voi olla vaikea antaa.
Yleensä susi välttelee ihmistä, mutta ruoan perässä se voi tulla asutusten tuntumaan. Aika usein varsinkin yksinäiset ja nuoret sudet ravintoa etsiessään ja reviiriään hakiessaan eksyvät liian lähelle asutusta.
Uuden asetuksen mukaan suden kaatolupien määriä voidaan tarkistaa, mikäli uusi kanta-arvio viittaa merkittävään muutokseen susikannassa. Siis alas- tai ylöspäin.
Vuoropuhelua joka tapauksessa soisi käytävän eri instanssien kesken ja paikallista ääntäkin olisi kuultava. Myös sitä pelkoa.
Anita Salmi

(Lähde: www.kp24.fi)
http://www.kp24.fi/uutiset/Default.aspx?newsid=353429

lauantai 14. joulukuuta 2013

HS: Erikoinen ehdotus susien pelastamiseksi - tapporaha häirikkösudesta?

Lauantai 14.12.2013 klo 08.50

Suomessa on tuskailtu vuosikaudet susien salametsästyksellä. Kun vuonna 2006 Suomessa oli 250-300 sutta, nykyisin susia on vain 125-135.

Lauantain Helsingin Sanomissa ongelmaan esitetään ratkaisuksi sitä, että laillisesti kaadetusta häirikkösudesta saisi esimerkiksi 10 000 euron korvauksen.

Helsingin Sanomien mukaan tapporahaa ehdottaa tunnettu susien suojelija, emeritusprofessori Erkki Pulliainen, ja tapporahasta kirjoittaa esimerkiksi Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Orava tuoreen Metsästäjä-lehden pääkirjoituksessa.

Hiedanpää tarkoittaa lehden haastattelussa nimenomaan vuoden 2006 jälkeistä aikaa, jolloin lainsäädäntöä on tiukennettu susien suojelemiseksi samaan aikaan, kun susikanta on vähentynyt yli sadalla yksilöllä.

- Aina kun hallinto on tehnyt toimia susien suojelemiseksi, susikanta on pienentynyt, toteaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Juha Hiedanpää Helsingin Sanomille.

Lähde: Helsingin Sanomat

(Lähde: www.iltalehti.fi)

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013121417833898_uu.shtml

torstai 12. joulukuuta 2013

Ilveksiä liikkeellä, susiakin on nähty

Kuva: Arkisto

: Jämsässä ja Kuhmoisissa saa kaataa tänä vuonna yhteensä kuusi tupsukorvaa.

Ilveksiä on kierretty joulukuun alusta sekä Jämsässä että Kuhmoisissa. Lupia molemmilla riistanhoitoyhdistyksillä on kolme. Ilveksiä saa metsästää helmikuun loppuun. Kaikki luvat on vielä käyttämättä.
– Pyynti kohdistuu aikuisiin yksilöihin, kertoo Jämsän riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pasi Myyry.
Suurpetoja on runsaasti Jämsän alueella. Esimerkiksi tuoreita susihavaintoja on tehty hirvi- ja ilvesjahtien yhteydessä. Alueella on lähiaikoina nähty yksittäinen nuori uros. Vaikka susi on liikkunut laajalla alueella, esimerkiksi kotieläinvahinkoja ei sen jäljiltä ole todettu.
Suurpetojen liikkeistä ja lukumääristä saadaan tarkempaa tietoa, kun sekä Kuhmoisissa että Jämsässä järjestetään lumilaskenta. Laskenta suoritetaan alkuvuodesta 2014 siten, että metsästäjät jalkautuvat metsiin ja havainnot kirjataan ylös.
Tällä hetkellä jälkiä merkitään Suurpetohavaintojärjestelmä Tassuun, joka on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylläpitämä järjestelmä.
Tiistaina 10. joulukuuta Tassuun oli merkitty vuoden 2013 aikana Jämsän riistanhoitoyhdistyksen alueelle yhteensä 396 ilveshavaintoa. Jos Längelmäen rhy:n alue lasketaan mukaan, on Jämsän seudulla ilvesmerkintöjä Tassussa yhteensä 495 kappaletta.
Kuhmoisten riistanhoitoyhdistyksen alueelle havaintoja oli merkitty 369 kappaletta.

(Lähde: www.jamsanseutu.fi)
http://www.jamsanseutu.fi/Luonto/1194859841387/artikkeli/ilveksia+liikkeella+susiakin+on+nahty.html

Perho pyytää poliisia apuun susien häätöön

Ympäristö

torstai, 12:57

Markku Vuorikari
Perhon kunta pyytää poliisilta apua suden karkoittamiseen. Kuvan susi ei liity tapaukseen.

Keskipohjalaisen Perhon kunnanhallitus pyytää poliisilta virka-apua susien karkottamiseen asutuksen läheltä. Kunnanhallituksella on huoli asukkaiden turvallisuudesta ja petopelosta.

Perhon kirkonkylän lähellä on tehty useita havaintoja kahdesta sudesta. Pitäjän jollakin kolkalla on nähty yksinäisen suden juoksevan kahden talon välistä keskellä päivää.
Perhon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Aleksi Anttila ei osaa sanoa, montako sutta kunnan alueella liikkuu.
Toissa lauantaina susi tappoi suomenajokoiran metsästystilanteessa. Raadeltu koira löytyi metsästä vajaan 300 metrin päästä lähimmästä navetasta.
Asiasta kertoi keskiviikkona sanomalehti Keskisuomalainen.