Metsästäjäliitto helpottaisi häirikkösusien poistoa.
Markku Vuorikari
Metsästäjäliitto katsoo, että susien
kannanhoidollisen metsästyksen lupakiintiötä on kasvattava.
Häirikkösusien poistotarpeen myöntämistä liitto kiittelee.
Metsästäjäliiton mielestä kannanhoidollisten lupien myöntäminen
on paras tapa pitää susikanta ihmisarkana. Asetusesityksen mukainen 29
suden lupamäärä on kuitenkin liian matala, liitto katsoo.
”Laumojen
selvän lisääntymisen vuoksi lupakiintiön ylärajaksi tulisi määritellä
58 sutta, mikä mahdollistaisi kaikkien haettujen lupien myöntämisen”,
todetaan liiton tiedotteessa.
Metsästäjäliiton näkemys on siten
päinvastainen, kuin asiaan tänään myös kantaa ottaneen WWF:n. WWF pitää
29 suden metsästystä ylimitoitettuna.
Sudenhoitosuunnitelmassa on
susikannan tasoa nostettu 20:sta 25 laumaan. Metsästäjäliitto katsoo,
että aiemmassa sudenhoitosuunnitelmassa määritelty susikannan koko, 20
lisääntyvää laumaa, olisi edelleen oikea taso.
Liiton mielestä kannan enimmäismäärän ylittävä susimäärä tulee aina voida poistaa.
Metsästäjäliitto
perää helpotusta myös käytännön toimiin: metsästyslupien byrokratiaa
pitää keventää ja luvan saantia ripeyttää. Lisäksi toistuvasti pihoissa
vierailevat häirikkösudet tulee liiton mielestä voida poistaa ilman
aikaa vievää hakemusprosessia kuten häirikköilvekset ja -karhut.
”Kun susi uhkaa ihmistä, koiraa tai muuta kotieläintä, hätävarjelun on sallittava suden ampuminen tapahtumapaikalla.”
Metsästäjien
mukaan myönteistä esityksessä on se, että siinä esitetään korvattavaksi
täysimääräisesti ja nopeasti suden koirille ja tuotantoeläimille
aiheuttamat vahingot.
Suunnitelma ei kuitenkaan riittävästi huomioi paikallisten näkemyksiä.
15
syytetystä miehestä 12 tuomittiin ehdolliseen vankeuteen törkeästä
metsästysrikoksesta. Tuomion pituus on kaikilla 1 vuosi ja 2 kuukautta.
Syyttäjä vaati tekijöille ehdollisen vankeuden lisäksi myös
sakkorangaistuksia, mutta sakkoja oikeus ei määrännyt sakkoja
kenellekään.
Kolmen miehen syytteet törkeästä metsästysrikoksesta hylättiin.
Tuomituista
miehistä seitsemän oli Perhosta, kolme Halsualta ja kaksi Kruunupyystä.
Syyte hylättiin kokonaan kahden perholaisen ja yhden vimpeliläisen
miehen osalta.
Tuomitut 12 miestä määrättiin myös neljän vuoden
metsästyskieltoon, joka päätty 15.1.2019. Metsästyksessä käytetyt aseet
oikeus määräsi menetettäväksi valtiolle. Sen sijaan kahdelta
metsästäjältä tapauksen yhteydessä takavarikoidut moottorikelkat oikeus
määräsi palautettaviksi omistajilleen.
Lisäksi muun muassa metsästyksessä käytetty lippusiima tuomittiin menetettäväksi valtiolle.
Metsästys
tapahtui Perhossa ilman kaatolupaa tammikuussa 2013. Maastoon vietiin
jahtia varten lippusiimaa, ja metsästäjät käyttivät radiopuhelimia ja
moottorikelkkoja.
Kolme eläintä ammuttiin 19. tammikuuta.
Tapetuista eläimistä yksi pantiin pakastimeen ja kahta muuta yritettiin
hävittää polttamalla. Oikeudenkäynnissä puolustus vetosi siihen, ettei
varmuudella tiedetä, olivatko ammutut eläimet susia. Puolustuksen mukaan
miehet metsästivät koirasusia.
Professorit pitävät Perhon susituomiota merkittävänä – koirasuden ja suden ero selvisi
Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden mukaan koiran ja suden risteymää
voidaan pitää sutena, jos se elää villinä luonnossa eikä perimältään
enää vaaranna suomalaisen villin susikannan geneettistä puhtautta.
Törkeästä metsästysrikoksesta tuomitut valittavat päätöksestä
hovioikeuteen.
Kuva: Kalle Niskala / Yle
Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden mukaan koiran ja suden risteymää
voidaan pitää rikoslain tarkoittamana sutena, jos risteymä elää villinä
suomalaisessa luonnossa eikä perimältään enää vaaranna suomalaisen
villin susikannan geneettistä puhtautta. Moiseen määrittelyyn
jouduttiin, koska metsästyslaissa ei ole risteymiä koskevia säännöksiä
ja metsästäjät väittivät ammuttuja eläimiä koirasusiksi.
Oikeudenkäynnissä
käytettiinkin pääosa ajasta lajimääritykseen ja DNA-testien
luotettavuuden setvimiseen. Sama näkyi myös tuomion perusteluissa.
Oikeus
päätteli kuulemansa perusteella, että risteymien määrä villistä
susikannasta on vain muutamien prosenttien luokkaa. Se piti
epätodennäköisenä, että vuosina 1993 ja -94 alueella havaitut risteymät
olisivat jääneet luontoon lisääntymään. Näin ollen oikeuden mielestä
olisi jo lähtökohtaisesti ollut varsin epätodennäköistä, että yksikään
tapetuista eläimistä olisi ollut risteymä.
Käräjäoikeus painotti
tuomiossaan DNA-lausunnon merkitystä. Se ei kuitenkaan täydellä
varmuudella voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tapetut eläimet
olisivat olleet sellaisia suden ja koiran risteymiä, joiden perimästä
korkeintaan 12,5 prosenttia tulee koirasta. Oikeuden mukaan suden ja
koiran perimä voidaan erottaa takaisinristeymissä varmuudella kolmanteen
sukupolveen saakka, jolloin koiran perimää on jäljellä 12,5 prosenttia.
"Ankarampikin rangaistus olisi ollut perusteltavissa.
– Professori Matti Tolvanen
– Päämieheni olivat tietenkin pettyneitä tuomioon. He
odottivat tietenkin, että tämä hybridi-kysymys olisi ratkaistu toisin.
Tuomion perustelut olivat sikäli kummallisia, että hybridit
rinnastettiin susiin kun EU-tasolla vielä neljännen ja viidennenkin
sukupolven risteymät katsotaan hybrideiksi, huolimatta siitä kuinka
vähän niissä on enää koiran verta, ihmettelee puolustusasianajaja Hannu
Lukkarila.
Lukkarila sanookin metsästäjien valittavan tuomiosta
hovioikeuteen, myös syyttäjä harkitsee valitusta. Oikeus jätti
tuomitsematta kolme miestä, jotka olivat kiistäneet osallistuneensa
jahtiin. He olivat omien sanojensa mukaan paikan päällä ilman asetta
vain uteliaisuuttaan.
Merkittävä päätös – tuomioistuimelle vaikea
Metsästysrikoksen törkeä tekomuoto tuli rikoslakiin vasta vuonna 2011.
–
Tämä on merkittävä ratkaisu, koska törkeästä metsästysrikoksesta ei ole
vielä oikeuskäytäntöä.
Tämä on merkittävä myös siksi, että suden ja
koiran risteymä voi olla oikeuden määrittelemillä edellytyksillä susi,
jonka tappaminen on lähtökohtaisesti törkeä metsästysrikos, sanoo
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti
Tolvanen.
– Tämä on ollut kiinnostava asia juridisesti. Mikä on
koirasusi, kuinka paljon koiraa pitää sudessa olla jos se on risteymä ja
miten näitä arvioidaan, luettelee rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio
Helsingin yliopistosta.
Professorien mielestä käräjäoikeus tarkasteli lajinmääritystä huolellisesti.
–
Kyllä tämä määrittely on hyvinkin tarkka ja se perustuu
asiantuntijoiden lausumiin. Oikeushan tarkasteli asiaa myös
laillisuusperiaatteen näkökulmasta. Se katsoi, että metsästäjälle on
ennakoitavissa, että risteymä voidaan luokitella sudeksi. Metsästäjälle
ei siis ole yllättävää, että jos sutta lähtee metsästämään, niin
ammuttava eläin myös sudeksi luokitellaan geneettisesti, sanoo Matti
Tolvanen.
Jos oikeus olisi katsonut eläimet koirasusiksi, myös
vaihtoehtoinen syyte tavallisesta metsästysrikoksesta olisi voinut
Tolvasen mukaan kaatua, koska ne eivät ole lain luettelemia
riistaeläimiä.
– Tämä on ollut tuomioistuimelle hankala asia
selvittää, asianosaisetkaan eivät ole juuri halunneet asioita selvittää.
Rikosoikeudenkäynnissä ei tietenkään voida biologisia asioita määrätä,
olennaista on juuri se, että mikä on suojelua tarvitseva susi, painottaa
Kimmo Nuotio.
Tuomio rangaistusasteikon alapäästä – johtajaa ei löytynyt
Lain
mukaan törkeästä metsästysrikoksesta on tuomittava vähintään neljäksi
kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi vankeuteen. Lisäksi päälle
tulee 3-10 vuoden metsästyskielto. Kaikki tuomitut saivat 1 vuoden ja
kahden kuukauden ehdollisen vankeustuomion ja neljä vuotta
metsästyskieltoa.
Metsästysrikoksen tekee törkeäksi jo se, että
metsästettävä eläin susi. Lisäksi jahdissa toteutui tuomion mukaan myös
muita törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkkejä eli suunnitelmallisuus ja
iso tekijäjoukko.
– Ylipäätään Suomessa käytetään yleensä
rangaistusasteikon alinta kolmannesta, tämä osuu juuri siihen. Tämä on
sillä tavalla poikkeuksellinen, että tässä monia tekijöitä, jota tekevät
tämän poikkeukselliseksi. Ankarampikin rangaistus olisi ollut
perusteltavissa, pohtii professori Matti Tolvanen.
Syyttäjän
mielestä jahdilla oli kaksi johtajaa, joille hän vaati muutaman
kuukauden raskaampia rangaistuksia. Oikeuden mielestä syyttäjän
esittämät televalvontatiedot eivät riittäneet todisteeksi
johtajakysymyksessä.
