Tutkija: Suden salakaatajat eivät ole eläinten vihaajia

Susien salakaatojen yleistymiseen on vastattu kiristämällä kontrollia. Kuva: Lehtikuva / Heikki Kotilainen

Susien salakaatojen taustalla on syvä epäluottamus eri toimijoiden välillä, katsoo Turun yliopistossa väittelevä Mari Pohja-Mykrä.

Lisääntyneisiin salakaatoihin on vastattu kiristämällä kontrollia, kuten säätämällä laki törkeästä metsästysrikoksesta sekä korottamalla korvaussummia. Pohja-Mykrän mukaan tällaiset keinot eivät tehoa, koska salakaatojen motiivi on virallisen susipolitiikan haastaminen.

Tutkijan mielestä salakaatajat eivät ole eläinten vihaajia tai moraalittomia ihmisiä, vaan äärimmäisen turhautuneita. Heitä myös tuetaan laajalla rintamalla.

– Mikäli kehityskulku halutaan kääntää, tulee ymmärtää paikallisten ihmisten asenteita susia kohtaan, sanoo Pohja-Mykrä tiedotteessa.

Hän esittää ratkaisukeinoksi muun muassa sitä, että suurpetoalueilla eläville ihmisille annetaan vaikutusmahdollisuuksia.

Metsästäjät ovat tutkijan mukaan kantaneet vastuuta susista vuosisatoja ja kokevat siksi omistajuutta lajia kohtaan. Yhteiskunnan virallinen tuki on kuitenkin siirtynyt suojelijoiden puolelle, minkä vuoksi suojelijoiden ja metsästäjien suteen kohdistuva omistajuus on törmäyskurssilla.

Pohja-Mykrän väitöskirja tarkastetaan Turussa perjantaina.

(Lähde: www.ess.fi)
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/12/07/tutkija-suden-salakaatajat-eivat-ole-elainten-vihaajia

Susi kuumentaa taas

”Susivaaran vähyys ei riitä pienten lasten vanhemmille.”

Kasvanut susikanta kuumentaa jälleen tunteita – tällä kertaa erityisesti Itä-Suomessa. Kainuussa, Ylä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa vaaditaan nopeasti toimia, joilla pedot kyettäisiin pitämään poissa ihmisten reviiriltä (MT 3.12.).

Esimerkiksi Sonkajärvellä sudet ovat tappaneet kahden viikon aikana jo neljä koiraa. Saalista etsivät laumat eivät näytä juuri karttavan ihmistä, sillä koiria on viety kesken metsästyksen jahtiseurueen keskeltä.

MT:n haastattelemat paikalliset asukkaat ja petoasiantuntijat ovat samaa mieltä susikannan kasvusta. Isojen pentueiden seurauksena uusia laumoja on muodostunut nopeasti.

Huolta susialueiden asukkaissa ei herätä niinkään petojen määrä, vaan niiden muuttunut käytös. Kun susi ei pelkää ihmistä, alkaa ihminen perustellusti pelkäämään sutta.

Kotieläinvahinkojen lisäksi sudet ja niiden pelko vaikuttavat ihmisten normaaliin elämään. Lapsia ei uskalleta päästää liikkumaan ulkona yksin, ja susipelon vuoksi järjestetyt koulukyydit ovat petotihentymissä jo arkipäivää.

Tahallaan tai tahtomattaan susipelon siemenen pukee MT:ssä sanoiksi Suomen riistakeskuksen päällikkö Sauli Härkönen: ”Eihän kukaan voi sanoa, ettei vaaraa ole, mutta yleensä se on kuitenkin pieni.”

Vaaran vähyys ei riitä pienten lasten vanhemmille. Pienikin riski peruuttamattomasta vahingosta halutaan poistaa. Jo kotieläintenkin menettäminen pedoille lietsoo vihan tunteita.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta pitäisi lähipäivinä valmistua uusi arvio susien määrästä. Se toimii osaltaan pohjana parhaillaan päivitettävälle susikannan hoitosuunnitelmalle.

Päättäjien pitää huolehtia, että petojen aiheuttamiin ongelmiin löytyy toimivat ratkaisut. Jos petoalueilla asuvat ihmiset kokevat, että yhteiskunta on heidät unohtanut, seuraukset voivat olla ikäviä sekä pedoille että ihmisille.

 

Maaseudun Tulevaisuus 

 

(Lähde: www.maaseuduntulevaisuus.fi)

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/p%C3%A4%C3%A4kirjoitukset/susi-kuumentaa-taas-1.76351