Suomen laajin ja ajantasaisin susiaiheinen uutissivusto
torstai 16. lokakuuta 2014
Susilauma vaeltelee Heinolan ja Juvan välillä – kolme pentua opettelee susien tavoille
Etelä-Savon alueella on havaittu tänä vuonna susipentue. Viiden suden lauma on ensimmäinen alueella kahdeksaan vuoteen.
Kuva: Seppo Nykänen / Yle
Päijät-Hämeen ja Etelä-Savon alueilla on nähty susipentue, johon
kuuluu havaintojen mukaan kolme poikasta sekä kaksi täysikasvuista
sutta.
– Susi tekee itse valintansa reviirinsä suhteen ja nyt
ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ovat sudet päätyneet tälle
alueelle, kertoo Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen.
Vartiaisen mukaan sudet ovat tätä nykyä levittäytyneet ympäri Suomea eivätkä ne pelkää mennä asutusten lähelle.
– Esimerkiksi tästä uudesta pentueesta on tullut havaintoja ihan taajama-alueeltakin, selventää Vartiainen.
Konfliktitilanteet mahdollisia
Susien laajojen reviirien takia myös kohtaamiset ihmisten kanssa ovat mahdollisia.
– Suurimmat ongelmat ovat vahingot kotieläimille ja metsästyksessä käytettäville koirille, sanoo Vartiainen.
Myös
susien salametsästystä harrastetaan, koska susikanta on kehittynyt
paljon hitaammin, kuin mitä sen biologinen kanta mahdollistaisi.
–
Kaikilla meillä on sudesta mielipide, ja se vaihtelee äärimmäisestä
suojelusta äärimmäiseen vihaamiseen. Keskustelua syntyy yleensä silloin,
kun susista on omakohtaista kokemusta, veistelee Vartiainen.
Susialueiden asukkaille esitetään lisää äänivaltaa kannanhoidossa: "Me olemme vahingon kärsijöitä, kun jotain sattuu"
Tavoitteena on saada muodostettua paikallisia päätöksentekoelimiä,
jotka voisivat itsenäisesti käsitellä, kuinka alueen susilaumoihin
suhtaudutaan.
Kuva: Yle
Kun puhutaan susista, kilpailevia totuuksia on monia ja tunteet
roihahtavat herkästi pintaan. Yksi seikka uudessa suden
kannanhoitosuunnitelmassa on saanut kuitenkin lähes yksimielisen
kannatuksen: susia koskevia päätöksiä tulisi saada tehdä siellä, missä
sudet ovat.
Toiveena on saada muodostettua paikallisia
päätöksentekoelimiä, jotka voisivat itsenäisesti käsitellä, kuinka
alueen susilaumoihin suhtaudutaan.
– Susireviirille
asetettaisiin tavoitteet; mitä vahinkoja siedetään, millaisia
kannanhoidollisia lupia olisi mahdollista saada, kuka ne käyttää ja
millä muodoin, Riistakeskus Pohjois-Savon vs. riistapäällikkö Teemu
Lamberg hahmottelee.
Maa- ja metsätalousministeriö on uusimassa
susien yhdeksän vuotta vanhaa hoitosuunnitelmaa. Sitä varten
susialueiden ihmisiä on kuultu paitsi verkossa käydyn keskustelun kautta
myös kasvokkain. Ääneen ovat päässeet niin metsästäjät,
luonnonsuojelijat, maanomistajat kuin tuotantoeläinten kasvattajat.
Suunnitelmaa
tehdessä on myös tuotu esille mahdollisuutta tarkastella sudenpyyntiä
nimenomaan yksittäisten laumojen, ei niinkään koko kannan näkökulmasta.
–
Susien reviirit poikkeavat toisistaan niin paljon. Joillain reviireillä
ongelmia ei ole laisinkaan, ja toisessa vahinkoja tulee paljon.
Lampuri toivoo sudelle rauhaa
Huhut
susilaumoista saavat helposti siivet alleen. Esimerkiksi Pohjois-Savon
ja Pohjois-Karjalan rajalla liikkuvaa susilaumaa on ehditty jo pelätä.
Riistaviranomaisten tietoon on tullut yksi koiravahinko alueelta.
Annaelina
Kotilaisenkin pihassa Lapinlahdella vieraili kolme viikkoa sitten susi,
joka tappoi yhden lampaan. Ikävästä tapauksesta huolimatta hän
peräänkuuluttaa maltillista suhtautumista susiin.
– Todennetut havainnot pitäisi kuitenkin ilmoittaa riistanhoitoyhdistykselle, ei lähteä levittämään epämääräisiä huhuja.
Kotilainen on jo vahingon jälkeen hakenut maa- ja metsätalousministeriöltä petoaitaa lampaidensa suojaksi.
–
Kyllähän aita tietysti yöunia lisää, jos ajattelee ensi kesän
laidunkautta. Nyt eläimet on pitänyt tuoda yöksi sisälle, mikä on
lisännyt työmäärää tilalla huomattavasti.
Ministeriön kaavailema paikallinen päätöksentekomalli kuulostaa lampurin korvaan hyvältä.
– Ilman muuta heitä pitää kuunnella, ketkä alueella asuvat. Me olemme vahingon kärsijoitä, kun jotain sattuu.
Havaintojen määrä lähtee ýleensä kasvamaan, kun maahan tulee ensilumi.
Susihavaintojen määrä on
kääntynyt hienoiseen kasvuun Etelä-Savon riistakeskusalueella. Tähän
vaikuttaa Heinolassa asuva pentuelauma. Sen oletetaan liikkuvan
esimerkiksi Mäntyharjun eteläosissa. Susia on maakunnassa edelleen vähän. Koska kyse on pitkiä matkoja liikkuvasta eläimestä, riistapäällikkö Petri Vartiainen määrittelee päivittäisen susikannan vaihtelevan nollasta yksilöstä puoleen kymmeneen.
Havaintoja tehdään kautta maakunnan. Tänä vuonna niitä on kirjattu tähän mennessä 89. Koko viime vuonna tehtiin 87 havaintoa. –
Korvattuja vahinkoja on kirjattu viiden viime vuoden aikana 10. Määrä
ei ole suuri, mutta yksittäiset menetykset tietenkin kirpaisevat, sanoo
Vartiainen. Sudet ovat vieneet lampaita ja metsästyskoiria sekä
parissa tapauksessa hätistelleet hevosia niin, että nämä ovat
loukkaantuneet. Edellinen susireviiri muodostui Juvan ja Mikkelin välimaastoon vuonna 2010.
Susien pantaseuranta -verkkopalvelua ei voitu avata metsästyskauden
alussa, koska viime talvena ei saatu pannoitettua yhtään sutta.
Verkkopalvelun puuttuminen on aiheuttanut paljon kysymyksiä ja
kymmennittäin soittoja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen.
Kuva: Pentti Kallinen / Yle
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Samuli Heikkinen
kertoo, että koirien turvaksi tarkoitetun pantaseurannan puuttuminen
aiheutti erityisesti metsästyskauden alussa päivittäin kymmeniä
puhelinsoittoja.
– Runsaasti tuli soittoja ja kysymyksiä, että
eikö palvelua todella ole. Selkeästi se oli koettu avuksi metsästyksen
suunnitteluun. Edelleen näinä päivinäkin kysellään, onko pantaseuranta
käynnissä ja tuleeko se ensi vuonna. Se on suosittu palvelu.
Palvelun puuttuminen on kiinnostanut myös muita kuin metsästäjiä.
– Se kiinnostaa myös ihan tavallisia metsässä ja maastossa liikkujia kautta linjan, Heikkinen vahvistaa.
RKLT yritti avata syyskuun lopussa riistahavainnot.fi-palvelua,
josta saa tietoa susien levittäytymisestä. Se ei kuitenkaan Heikkisen
mukaan ole sama asia, sillä se ole yhtä tarkka ja yksityiskohtainen kuin
pantaseuranta-verkkopalvelu.
Lunta tarvitaan melkein puoli metriä
Susia
ei voitu pannoittaa viime talvena ainuttakaan, koska lunta ei ollut
riittävästi. Tutkija Samuli Heikkisen mukaan pannoitusta ei päästy
kertaakaan edes yrittämään. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa
onkin kova halu saada susia merkittyä ensi talvena.
Edelleen näinä päivinäkin kysellään, onko pantaseuranta käynnissä ja tuleeko se ensi vuonna.
– Samuli Heikkinen
Tässä vaiheessa syksyä ensi talven kuviot ovat kuitenkin
täysin auki. Esimerkiksi eläinten merkintä- ja liikkumisluvat pitää olla
kunnossa. Heikkisen mukaan edessä on usean kuukauden setviminen, joka
osittain on jo aloitettu.
Pannoitusta on suunnitelmissa tehdä
perinteisillä susialueilla, mutta myös siellä, missä on valtion maita
eli metsähallituksen hallinnassa olevia alueita.
– Tarkat paikat
ovat vielä hakusessa, mutta käytännössä tulemme toimimaan Kainuussa,
Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa valtion mailla.
Jotta pannoituksen onnistumisesta voidaan edes haaveilla, tarvitaan lunta vähintään 20–40 senttimetriä.
–
Ideaalitilanne olisi, että lumi ei olisi ihan läpipehmyttä. Suden
jäljet pitää näkyä hyvin lumessa, eli lumessa ei saa olla kovin kova
pinta.
Heikkinen arvioi, että mikäli kaikki menee hyvin ja
suunnitellusti, niin susia voidaan päästä pannoittamaan ensi vuoden
puolella.
SLL metsästyskoiravahingoista: "Tähän pitää tottua niin kauan kuin Suomessa on susia"
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin petoryhmässä ajatellaan, että
susi voi Suomessa huonosti. Salametsästyksenkin aiheuttama epäterve
laumarakenne on saattanut suden hankaluuksiin. Vastakkainasettelu
luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien välillä on johtanut sanaharkkaan
esimerkiksi somessa.
Arkistokuva.
Kuva: YLE / Katja Oittinen
Kainuussa on haettu poikkeuslupaa sudenkaatoon, ja siitä tehdään
päätös, kun lumi saadaan maahan. Elo-syyskuussa metsästyskoiria joutui
Kainuussa susien suuhun kuusi.
– Valitettavasti näitä tapauksia on
ollut turhan paljon, se kuulostaa huolestuttavalta. Mutta ennen kuin
mitään poikkeuslupia myönnetään, pitää selvittää perinpohjaisesti se,
mistä susien käyttäytyminen johtuu, ja mitä seurauksia poikkeusluvan
myöntämisellä on muuhun susilaumaan, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin petoryhmästä Marko Kettunen.
– Pitää
pohtia, aiheuttaako suden tappaminen lisää murheita esimerkiksi sitä
kautta, että sudet alkavat entistä enemmän liikkua ihmisastutuksen
lähellä, kun lauman rakenne muuttuu. Oletan, että vahingot vähenevät
lumen tullessa maahan, kun metsästäjät pääsevät havainnoimaan paremmin
susia, eivätkä laske koiria riistan perään alueella, jolla on susia.
Susien käytös luontaista
Kainuussa
on koettu myös, että sudet eivät juuri ihmistä kavahda. Marko Kettusen
mielestä suden käyttäytyminen ei poikkea normaalista
– Kysymyksessä
voi olla esimerkiksi seurusteluvaiheessa oleva susipari, joka on
erityisen äkäinen reviiristään ja sinne tuleville koirille. Sellaisessa
tilanteessa susi voi käydä napsimaan koiria saaliiksi. Sudethan syövät
Suomessa vuosittain noin 30 koiraa.
– Tämä on tilanne, johon pitää
tottua niin kauan kuin Suomessa susia on, että tällaisia vahinkoja
metsästyskoirien osalta tulee. Samoin siihen, että metsästyskoiria jää
auton alle tai hukkuu huomattavasti enemmän kuin mitä pedot syövät,
Kettunen sanoo.
Arkistokuva.
Kuva:
Heimo Kauppinen
Lokakuun alkupuolella Yle Kainuulle kerrottiin, että Sotkamon pohjoisosissa susitilanne vaikeuttaa metsästystä. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin petoryhmästä Marko Kettunen perää metsästäjien vastuuta koiristaan jo koulutusvaiheessa.
Työssä olevan koiran tulo kutsusta luokse pitäisi opettaa jo
pentuvaiheessa, että esimerkiksi pilliin viheltämällä koira tulee
luokse.
– Marko Kettunen
– Työssä olevan koiran tulo kutsusta luokse pitäisi opettaa jo
pentuvaiheessa, että esimerkiksi pilliin viheltämällä koira tulee
luokse. Koiraa ei myöskään saa missään tapauksessa jättää yksin
jahtialueelle, vaan metsästäjän tulee pyrkiä olemaan mahdollisimman
lähellä koiriaan.
Susi ei voi hyvin Suomessa
Yleisesti ottaen Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin petoryhmän Marko Kettunen kokee, että susi ei voi hyvin Suomessa.
– Terveitä
laumoja on vähenevissä määrin. On epäterveitä laumoja, joissa
alfasusista toinen on menehtynyt joko ihmisten toiminnan seurauksena tai
luonnollisesti kuolemalla esimerkiksi saalistustilanteessa. Epäterve
lauma voi alkaa hakeutua ihmisasutuksen lähelle ja on myös herkempi
ottamaan metsästyskoiria saaliiksi.
– Metsästäjien vastuulla on
se, että salametsästyksessä menetetyt sudet aiheuttavat muun lauman
osalta ei-toivottua ja poikkeavaa käytöstä. Siinä mielessä Suomen sudet
voivat mielestäni huonosti, Kettunen sanoo.
Kettusella on tiedossa tältäkin syksyltä epäilyjä susien salametsästyksestä.
Sosiaalisessa mediassa käydään molemminpuolista tunnepohjoista
keskustelua, ja jopa henkilöiden haukkumista esiintyy valitettavan
paljon.
– Marko Kettunen
– Esimerkiksi Pohjois-Savon puolella on yksi susilauma, joka
on käyttäytynyt poikkeavasti ja meinannut viedä metsästäjiltä koiria –
näin ei ole onneksi käynyt. Tästä laumasta on tavalla tai toisella
menetetty jompi kumpi tai molemmat alfasudet, ja lauman pennut
käyttäytyvät poikkeuksellisesti ja hakeutuvat ihmisasutuksen lähelle. Ne
voivat myös viedä koiria, koska niiden normaali saaliskäyttäytyminen on
estynyt tai ainakin erittäin vaikeaa tuollaisella haavoittuneella
laumalla.
Kanssakäyminen faktapohjalta
Marko Kettunen kertoo, että luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien välillä on vastakkainasettelua susiasioissa.
– Henkilökohtaisuuksiin
meneminen on yleistynyt luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien välillä,
kun on sanallista erimielisyyttä. Sosiaalisessa mediassa käydään
molemminpuolista tunnepohjoista keskustelua, ja jopa henkilöiden
haukkumista esiintyy valitettavan paljon.
– Tunnepohjainen
keskustelu pitäisi lopettaa kokonaan, ja perustaa yhteinen
kanssakäyminen faktatietoihin. Se on hyvä lähtökohta viedä asioita
yhdessä eteenpäin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tarjoaa ainoan
luotettavan tiedon susien määrästä Suomessa tällä hetkellä.
Sudet ovat käyneet vähiin Etelä-Karjalassa ja myös Kymenlaaksossa. Maakuntien alueella ei asu vakituisesti yhtään susiparia.
Viimetalvisten tietojen perusteella Venäjän rajan tuntumassa on yksi
susipari ja Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen rajamailla toinen. Nämä parit
käyvät ajoittain Etelä-Karjalankin puolella.
RKTL:n arvion mukaan koko maassa oli 300 sutta vielä vuonna 2006, nyt
niitä on noin 140. Vuonna 2005 tehdyn valtakunnallisen susikannan
hoitosuunnitelman tavoite kannan kehityksestä ei ole toteutunut. Tavoite
oli 20 pentuetta vuodessa.
Nyt hoitosuunnitelmaa päivitetään. Kaakkois-Suomen alueellisen
riistaneuvoston järjestämä tilaisuus asiasta pidettiin eilen Luumäellä.
