torstai 2. lokakuuta 2014

Susia vai koirasusia – Perhon salakaadosta poikkeuksellinen oikeudenkäynti

 

Törkeästä metsästysrikoksesta ei ole aiemmin ollut syytettynä näin laajaa joukkoa, 15 miestä. Oikeus joutuu myös määrittelemään ensimmäistä kertaa suden eli paljonko sen suonissa voi virrata esimerkiksi koiran verta. Lakikirjasta määritelmä ei löydy.

 

Kuva oikeudesta: syytettyjen avustajia.
Syytettyjä ei oikeudessa näkynyt, paikalla olivat vain heidän avustajansa.  
Kuva: Kalle Niskala / Yle
Perhossa 19.1.2013 ammutut kolme sutta aiheuttavat visaisen pulman Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudelle – sen pitää määritellä, mikä on susi. Voiko sillä olla koiran geneettistä perimää, ja mahdollisesti kuinka paljon? Miten se mitataan ja määritellään? Törkeästä metsästysrikoksesta syytettyjen 15 miehen puolustus on sitä mieltä, että edes DNA-testi ei riitä luotettavaan määritykseen.

Salajahdin oikeudenkäynti alkoi torstaina valmistelevalla istunnolla, itse pääkäsittely alkaa 17. marraskuuta. Paikalla olivat vain vastaajien avustajat.

Torstain istunnossa käytiin läpi pääasiassa tulevaa todistelua, jo aamupäivä näytti tulevan oikeudenkäynnin päälinjan. Lajimääritykseen käytetään paljon aikaa ja vaivaa.

 

"DNA-tutkimus ei riitä"


Puolustukseen mukaan lajimääritystä ei voida tehdä pelkästään DNA-tutkimuksella, vaan lisäksi olisi tarvittu niin sanottu morfologinen tutkimus eli ruhoja ja niiden osia olisi pitänyt muun muassa mittailla ja punnita sekä arvioida turkkia.

– Suomalaisessa lainsäädännössä on tässä iso aukko. EU-direktiivi kehottaa määrittelemään puhtaan suden ja poistamaan muut yksilöt luonnosta. Näin ei ole tehty. Metsästyslaissa tämä direktiivi on jätetty huomioimatta, muistuttaa asianajaja Teppo Laine.

Lajimäärityksellä on lopputuloksen kannalta suuri merkitys. Laki määrittelee suden ampumisen törkeäksi metsästysrikokseksi. Syyttäjä Kosti Kurvisen mukaan kyseessä on "tavallinen" metsästysrikos, jos osoittautuu, että ammutut eläimet eivät olleet susia. Puolustuksen mukaan se kaataisi kaikki syytteet, koska silloin jahti ei täyttäisi metsästyksen määritelmää, lakitekstissä kun on tarkkaan lueteltu riistaeläimet.

Syyttäjä nojaa Oulun yliopiston tekemään DNA-tutkimukseen. Puolustus on hankkinut omia lausuntojaan muun muassa Venäjältä ja Yhdysvalloista. Kaukaisin todistaja saapuneekin oikeuteen Moskovasta.

 

Ruhot on hävitetty – puolustus vaati DNA-näytteiden hylkäämistä todisteista


Heti jahdin jälkeen kaksi eläintä yritettiin hävittää polttamalla, yksi löytyi yhden syytetyn pakastimesta. Ruhot lähetettiin Eviralle tutkittavaksi. Metsästäjien asianajajat olivat anoneet, ettei ruhoja hävitetä ennen oikeudenkäynnin päätöstä, mutta poliisi oli ennättänyt antaa hävitysluvan. Jäljelle jäivät vain kallot ja kudosnäytteet.

– Ei niissä hiiltyneissä ruhoissa olisi paljoa morfologista tutkimista ollut, heitti syyttäjä Kosti Kurvinen.

Puolustus anoikin oikeudelta, ettei DNA-tutkimusta liitettäisi todistusaineistoon, koska heillä ei ollut yhdenvertaisia mahdollisuuksia omiin tutkimuksiin, eivätkä yksin DNA-näytteet riitä lajimääritykseen. Oikeuden puheenjohtaja Erkki Sepän päätöksen mukaan vastaajien oikeusturva ei vaarantunut niin paljoa, että DNA olisi pitänyt hylätä todisteista.

Asianajaja Erkki Lukkarila vaati tiukasti Oulun yliopistolta tietoa mihin vertailuaineistoon DNA-tutkimus perustuu ja milloin sen laitteisto on kalibroitu. Puolustus oli saanut samoista näytteistä erilaisia tuloksia.

 

Jahdin johtajat kokeneita riistanhoitomiehiä


Syyttäjä Kosti Kurvinen pitää tekoa törkeänä jo sen perusteella, että se oli tarkkaan suunniteltu ja  jahtiin osallistui monta metsästäjää. Hän perustelee törkeyttä myös  saaliin määrällä. 

Metsästäjät valmistautuivat kohtalokkaaseen jahtiin jo  edellisenä päivänä.  Silloin he vetivät seitsemän kilometriä hajustettua lippusiimaa, minkä oli määrä pitää eläimet rajatun alueen sisäpuolella. Metsästyksessä käytettiin haastehakemuksen mukaan myös moottorikelkkoja, mitä metsästyslaki ei salli. Lisäksi porukalla oli käytössään esimeriksi VHF-puhelimet.

Haastehakemuksen mukaan jahtiporukalla oli kaksi johtajaa, molemmat virallisen riistanhoitojärjestelmän aktiiveja.

Perhon kunnan tekninen johtaja Pasi Rannila oli Kurvisen mukaan perholaisten metsästäjien tosiasiallinen johtaja. Hän toimi tapahtuma-aikaan Maa- ja metsätalousministeriön asettaman valtakunnallisen Riistaneuvoston jäsenenä. Sen tehtävänä on tukea valtakunnallista riistapolitiikkaa ja osallistua sen valmisteluun. Riistaneuvoston tehtävänä on myös edistää avointa yhteistyötä alan toimijoiden kesken.

Jahtiin osallistuneiden halsualaisten johtajana toimi tälläkin hetkellä yksi alueen SRVA-miehistä.  SRVA:n eli suurriistavirka-avun tehtävänä on toimia poliisin ja metsästäjien linkkinä. He välittävät poliisille metsästäjien apua esimerkiksi loukkaantuneiden eläimien jäljityksiin ja petojen karkottamiseen asuinalueilta.



Ari Vihanta Yle Keski-Pohjanmaa 

(Lähde: www.yle.fi)
http://yle.fi/uutiset/susia_vai_koirasusia__perhon_salakaadosta_poikkeuksellinen_oikeudenkaynti/7505525 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti